Alku?

Ajatus blogista on pyörinyt pitkään päässäni. Aiheina olen miettinyt seksuaalivähemmistöön kuulumista, itseinhoa ja polyamoriaa, ihan vain muutamia mainitakseni. Ehkä tästä tulee sekametelisoppa, ehkä jotakin muuta.

Minä olen 26-vuotias ja määrittelen itseni naiseksi, suurimman osan ajasta näytän myös naiselta. Joidenkin mielestä olen saanut elämässäni paljon aikaiseksi tähän mennessä, joidenkin mielestä en juuri mitään. Minulla on vakituinen työpaikka, vuokra-asunto, luottotiedot kunnossa, amk-tutkinto. Minulla ei ole omaisuutta, tervettä itsetuntoa, tavallista ihoa tai vaa'an lukemaa, johon olisin tyytyväinen.

Ehkä on hyvä käydä mainitsemiani mahdollisia aiheita läpi, ja syitä miksi haluaisin niistä kirjoittaa.

Varhaisteininä pidin itseäni heterona. Ystäväni oli ihastunut yhden tyttöbändin basistiin, joten vinous ei sinänsä ollut minulle uutta ja pelottavaa, vaikken itse vielä silloin tajunnutkaan millainen olen seksuaalisuudeltani. Muistan kuitenkin varhaisteininä selalleeni kotiin tulleita kuponkiuutisia tohkeissani; lehtisen loppupuolella oli postimyyntifirmojen mainoskuvissa misuja seksikkäissä hepeneissä. Amiksessa taisin vihdoin käsittää asian, että taidan olla biseksuaali. Silloin koin lokeron mielekkääksi, tiesin mitä olen ja osasin määrittää itselleni voivani rakastua niin mieheen kuin naiseen. Näin myöhemmällä iällä olen tosin todennut, että ehkä biseksuaali-lokero on hieman rajoittava, koen kuitenkin myös muut sukupuolet ja sukupuolettomuuden kiinnostaviksi piirteiksi.

Itseinho on ollut aina läsnä elämässäni. Sairastan atopiaa, enkä mitenkään kevyenä versiona. Turpa ruvella, elämä edessä. Näytän talvella enemmän spitaaliselta kuin terveeltä ihmiseltä. Toinen merkittävä ulkoinen seikka, joka minua on ahdistunut aina, on painoni. Olin teini-ikäisenä normaalipainoinen ja pidin itseäni silloin todella oksettavana ja suurikokoisena. Nyttemmin olen noin 25 kiloa painavampi, ja pidän itseäni yllättäen oksettavana. Miten ihminen voi päästää itsensä tähän kuntoon?

Polyamoria on minulle aiheena aika uusi. Olin tiennyt termistä ja miettinytkin joskus, että olisiko minusta moiseen, mutta sellaista tilaisuutta ei ollut tullut vastaan, että olisin seurustellut polyamorisen ihmisen kanssa. Viime keväänä törmäsin kuitenkin baarissa todella somaan tyttöön, jonka olin tiennyt myös yhdeltä sivustolta aikaisemmin. Tutustuimme illan aikana ja suukottelimme paljon. Hän kertoi, että hänellä on kihlattu poikaystävä, mutta että kokee itsensä polyamoriseksi. En säikähtänyt, halusin tutustua tyttöön enemmän.