Tämä alkuviikko ei ole mennyt syömisten kannalta niin fiksusti, mutta aamupaino oli tänään sentään positiivinen näky, onhan se 300 grammaakin sentään jotain. Sorruin eilen ostamaan joulusuklaita alennuksesta, ostin yhden suklaalevyn, rasian Amerikan pastilleja ja pussillisen Maraboun NonStoppeja. Ei olisi pitänyt. Voisin viedä huomenna nuo loput herkut kumppaneille, niin ei tulisi ainakaan yksin ahdettua niitä suuhun. Olen nimittäin niin pihi, etten pysty edes heittämään noita karkkeja roskiin.
Tällä viikolla en ehdi myöskään uimahalliin uimaan ja vesijumppaamaan, mutta onneksi ensi viikolla menen sitten kahdesti, josko saisi tätä läskiä kadotettua siinä jumpan avulla. Olin jo ehtinyt ajatella sitäkin, että jos tosiaan on näin lauha talvi, niin tottakai voin aloittaa taas työmatkapyöräilyn, jotta painoa katoaisi. Mutta ei, tulikin pakkasasteita, ja minä laiska paska en halua polkea kylmällä säällä.
Jotain iloa sentään, menen ensi tiistaina työhaastatteluun. Nykyinen työni on sosiaalisesti todella kuormittava, joka on johtanut aikamoiseen erakoitumiseen. En käytännössä näe työn ulkopuolella muita ihmisiä kuin kumppanini. Ja ruokakaupan kassaneidin.
Tajusin myös, että voisin pitää nyt tammi- tai helmikuussa kaksi viikkoa lomaa. On kuitenkin kertynyt jo useampi lomaviikko tälle vuodelle, niin kai niistä kaksi voisi hyvin pitää jo nyt? Täytyy vaan pitää huolta, ettei pääse lihomaan lomalla, vaan koittaa silloinkin käydä jonkun verran uimahallissa. Typerää kun en oikeastaan tykkää mistään muusta kuin uimisesta liikuntamuotona. Tanssiminen on kivaa, mutta koreografiat on vaikeita, joten mieluiten joraisin baarissa villisti omalla tavallani. Tämä sosiaalinen erakoituminen on vain johtanut siihen, että en näe juuri ollenkaan ystäviäni, saati käy heidän kanssa ulkona.
tiistai 29. joulukuuta 2015
maanantai 28. joulukuuta 2015
Huh!
Hui saatana. Olin ihan varma, että painoni on noussut joulun aikana. Mutta hähhähhää! Äsken se olikin 93,3 kg!
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
Sortuminen
Minun piti eilen olla syömättä mitään kaloripitoista. Sen sijaan kävin työkaverin kanssa lounaalla, jossa tosin onneksi söin paljon salaattia ja vain vähän kasvispyttipannua. Mutta jälkiruoaksi oli pannaria, mansikkahilloa ja kermavaahtoa, se oli virhe.
Illalla mokasin taas. Söin Lidlin juustotikkuja, semmoisia joita saa sieltä sipsihyllyltä. Virhe.
maanantai 21. joulukuuta 2015
Aamupaino 93,8
200 grammaa pakasteherneitä ja kahvia. Kahvimaito kannattaisi varmaan vaihtaa rasvattomaan? Tykkään hurjan paljon pähkinöistä, mutta en oikein tiedä onko niitä fiksua syödä.
Ajatus joulusta ahdistaa hieman, tosin vain syömisen suhteen. Onneksi en ole kovinkaan suuri perinteisen jouluruoan ystävä, mutta herkkujen syöminen huolestuttaa. Suklaa on joskus todella hyvää ja esim. joulutortut ovat suuri heikkouteni. Ostin eilen Tigeristä askartelutarvikkeita, ehkä keskitän energiani ja ajatukseni askarteluun enkä syömiseen.
Tänään menen uimaan ja vesijumppaan, onneksi siinä kuluu kaloreita. Ärsyttää, kun olen niin suunnattoman laiska liikkumaan. Tulisipa kevät pian, niin pääsisi harrastamaan työmatkapyöräilyä. Työmatkani on noin kuusi kilometria, eli ei paljon mitään, mutta tämmöinen läskipallo ainakin hikoilee ja hengästyy kuin hullu sillä matkalla.
Huomenna en pääse vaa'alle, kun menen kumppanin luokse yöksi. Hän ei taida edes omistaa vaakaa, enkä kehtaa alkaa kyselemäänkään moista. Toinen kumppanini taas tykkää tehdä paljon ruokaa ja leipoa, se on aina vähän huolestuttavaa, kun en saisi syödä kamalasti, puhumattakaan että saisi herkutella.
Lähden huomenna joulunviettoon, enkä perheeni luona kehtaa punnita itseäni koko ajan. Eikä siellä taida olla edes toimivaa vaakaa. Harmi sinänsä, jos näkisin kilojen nousevan, ei ehkä tulisi syötyä niin hulluna. Ehkä täytyy kehittää vaaka mieleeni.
Ajatus joulusta ahdistaa hieman, tosin vain syömisen suhteen. Onneksi en ole kovinkaan suuri perinteisen jouluruoan ystävä, mutta herkkujen syöminen huolestuttaa. Suklaa on joskus todella hyvää ja esim. joulutortut ovat suuri heikkouteni. Ostin eilen Tigeristä askartelutarvikkeita, ehkä keskitän energiani ja ajatukseni askarteluun enkä syömiseen.
Tänään menen uimaan ja vesijumppaan, onneksi siinä kuluu kaloreita. Ärsyttää, kun olen niin suunnattoman laiska liikkumaan. Tulisipa kevät pian, niin pääsisi harrastamaan työmatkapyöräilyä. Työmatkani on noin kuusi kilometria, eli ei paljon mitään, mutta tämmöinen läskipallo ainakin hikoilee ja hengästyy kuin hullu sillä matkalla.
Huomenna en pääse vaa'alle, kun menen kumppanin luokse yöksi. Hän ei taida edes omistaa vaakaa, enkä kehtaa alkaa kyselemäänkään moista. Toinen kumppanini taas tykkää tehdä paljon ruokaa ja leipoa, se on aina vähän huolestuttavaa, kun en saisi syödä kamalasti, puhumattakaan että saisi herkutella.
Lähden huomenna joulunviettoon, enkä perheeni luona kehtaa punnita itseäni koko ajan. Eikä siellä taida olla edes toimivaa vaakaa. Harmi sinänsä, jos näkisin kilojen nousevan, ei ehkä tulisi syötyä niin hulluna. Ehkä täytyy kehittää vaaka mieleeni.
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Kilogrammoja
Painoindeksini on 33,73. Tarkkaa puuhaa.
Syön herneitä aamiaiseksi, pakasteherneitä. Niitä on 400 grammaa, se on varmaan liikaa? Kolme kuppia kahvia. Jos tahtoo laihtua, saako käyttää kevytmaitoa? Otan töihin evääksi banaaneja, josko en tänään sortuisi syömään mitään epäterveellistä. Jos ei mene kauppaan ruokatunnilla, ei ole niin suuria houkutuksia. Töissä mulla on onneksi jemmassa pikapuuroa.
Viikonloppuna sorruin. Muuten olin onnistunut syömään vähän ja terveellisiä asioita, mutta lauantaina kävin Hesessä syömässä ja sen jälkeen söin leffassa hirveän kasan popkornia. Popkornit ovat suuri heikkouteni, varsinkin ne mitä myydään leffateattereissa, ihanan rasvaisia. Sen lisäksi söin sunnuntaina hirveästi kaikkia herkkuja: pipareita, pullaa, köyhiä ritareita. Yäk.
Pitäisi liikkua enemmän, nyt olen jaksanut käydä vain kerran viikossa uimassa ja vesijumpassa. Tykkään pyöräillä, mutta olen äärimmäisen laiska tekemään moista talvella, vaikkei nyt edes ole ollut kylmä. Laiska mikä laiska.
Jos pitäisin mahdollisimman tarkkaa kirjaa syömisestä ja liikkumisesta, niin luulisin sen auttavan tässä keventymisessä. Haluaisin asettaa itselleni tavoitteita, mutta pelkään etten saavuta niitä. Jotta olisin BMI:n mukaan edes lievästi lihava, pitäisi BMI:n olla alle 30. Kiloissa se merkkaisi noin kymmenen kilon pudotusta. Tuntuu toivottomalta. Onneksi olen huomannut, että itsensä näännyttäminen on tavallaan aika nautinnollista. Toivottavasti oppisin vaan nauttimaan siitä vielä enemmän.
Syön herneitä aamiaiseksi, pakasteherneitä. Niitä on 400 grammaa, se on varmaan liikaa? Kolme kuppia kahvia. Jos tahtoo laihtua, saako käyttää kevytmaitoa? Otan töihin evääksi banaaneja, josko en tänään sortuisi syömään mitään epäterveellistä. Jos ei mene kauppaan ruokatunnilla, ei ole niin suuria houkutuksia. Töissä mulla on onneksi jemmassa pikapuuroa.
Viikonloppuna sorruin. Muuten olin onnistunut syömään vähän ja terveellisiä asioita, mutta lauantaina kävin Hesessä syömässä ja sen jälkeen söin leffassa hirveän kasan popkornia. Popkornit ovat suuri heikkouteni, varsinkin ne mitä myydään leffateattereissa, ihanan rasvaisia. Sen lisäksi söin sunnuntaina hirveästi kaikkia herkkuja: pipareita, pullaa, köyhiä ritareita. Yäk.
Pitäisi liikkua enemmän, nyt olen jaksanut käydä vain kerran viikossa uimassa ja vesijumpassa. Tykkään pyöräillä, mutta olen äärimmäisen laiska tekemään moista talvella, vaikkei nyt edes ole ollut kylmä. Laiska mikä laiska.
Jos pitäisin mahdollisimman tarkkaa kirjaa syömisestä ja liikkumisesta, niin luulisin sen auttavan tässä keventymisessä. Haluaisin asettaa itselleni tavoitteita, mutta pelkään etten saavuta niitä. Jotta olisin BMI:n mukaan edes lievästi lihava, pitäisi BMI:n olla alle 30. Kiloissa se merkkaisi noin kymmenen kilon pudotusta. Tuntuu toivottomalta. Onneksi olen huomannut, että itsensä näännyttäminen on tavallaan aika nautinnollista. Toivottavasti oppisin vaan nauttimaan siitä vielä enemmän.
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Alku?
Ajatus blogista on pyörinyt pitkään päässäni. Aiheina olen miettinyt seksuaalivähemmistöön kuulumista, itseinhoa ja polyamoriaa, ihan vain muutamia mainitakseni. Ehkä tästä tulee sekametelisoppa, ehkä jotakin muuta.
Minä olen 26-vuotias ja määrittelen itseni naiseksi, suurimman osan ajasta näytän myös naiselta. Joidenkin mielestä olen saanut elämässäni paljon aikaiseksi tähän mennessä, joidenkin mielestä en juuri mitään. Minulla on vakituinen työpaikka, vuokra-asunto, luottotiedot kunnossa, amk-tutkinto. Minulla ei ole omaisuutta, tervettä itsetuntoa, tavallista ihoa tai vaa'an lukemaa, johon olisin tyytyväinen.
Ehkä on hyvä käydä mainitsemiani mahdollisia aiheita läpi, ja syitä miksi haluaisin niistä kirjoittaa.
Varhaisteininä pidin itseäni heterona. Ystäväni oli ihastunut yhden tyttöbändin basistiin, joten vinous ei sinänsä ollut minulle uutta ja pelottavaa, vaikken itse vielä silloin tajunnutkaan millainen olen seksuaalisuudeltani. Muistan kuitenkin varhaisteininä selalleeni kotiin tulleita kuponkiuutisia tohkeissani; lehtisen loppupuolella oli postimyyntifirmojen mainoskuvissa misuja seksikkäissä hepeneissä. Amiksessa taisin vihdoin käsittää asian, että taidan olla biseksuaali. Silloin koin lokeron mielekkääksi, tiesin mitä olen ja osasin määrittää itselleni voivani rakastua niin mieheen kuin naiseen. Näin myöhemmällä iällä olen tosin todennut, että ehkä biseksuaali-lokero on hieman rajoittava, koen kuitenkin myös muut sukupuolet ja sukupuolettomuuden kiinnostaviksi piirteiksi.
Itseinho on ollut aina läsnä elämässäni. Sairastan atopiaa, enkä mitenkään kevyenä versiona. Turpa ruvella, elämä edessä. Näytän talvella enemmän spitaaliselta kuin terveeltä ihmiseltä. Toinen merkittävä ulkoinen seikka, joka minua on ahdistunut aina, on painoni. Olin teini-ikäisenä normaalipainoinen ja pidin itseäni silloin todella oksettavana ja suurikokoisena. Nyttemmin olen noin 25 kiloa painavampi, ja pidän itseäni yllättäen oksettavana. Miten ihminen voi päästää itsensä tähän kuntoon?
Polyamoria on minulle aiheena aika uusi. Olin tiennyt termistä ja miettinytkin joskus, että olisiko minusta moiseen, mutta sellaista tilaisuutta ei ollut tullut vastaan, että olisin seurustellut polyamorisen ihmisen kanssa. Viime keväänä törmäsin kuitenkin baarissa todella somaan tyttöön, jonka olin tiennyt myös yhdeltä sivustolta aikaisemmin. Tutustuimme illan aikana ja suukottelimme paljon. Hän kertoi, että hänellä on kihlattu poikaystävä, mutta että kokee itsensä polyamoriseksi. En säikähtänyt, halusin tutustua tyttöön enemmän.
Minä olen 26-vuotias ja määrittelen itseni naiseksi, suurimman osan ajasta näytän myös naiselta. Joidenkin mielestä olen saanut elämässäni paljon aikaiseksi tähän mennessä, joidenkin mielestä en juuri mitään. Minulla on vakituinen työpaikka, vuokra-asunto, luottotiedot kunnossa, amk-tutkinto. Minulla ei ole omaisuutta, tervettä itsetuntoa, tavallista ihoa tai vaa'an lukemaa, johon olisin tyytyväinen.
Ehkä on hyvä käydä mainitsemiani mahdollisia aiheita läpi, ja syitä miksi haluaisin niistä kirjoittaa.
Varhaisteininä pidin itseäni heterona. Ystäväni oli ihastunut yhden tyttöbändin basistiin, joten vinous ei sinänsä ollut minulle uutta ja pelottavaa, vaikken itse vielä silloin tajunnutkaan millainen olen seksuaalisuudeltani. Muistan kuitenkin varhaisteininä selalleeni kotiin tulleita kuponkiuutisia tohkeissani; lehtisen loppupuolella oli postimyyntifirmojen mainoskuvissa misuja seksikkäissä hepeneissä. Amiksessa taisin vihdoin käsittää asian, että taidan olla biseksuaali. Silloin koin lokeron mielekkääksi, tiesin mitä olen ja osasin määrittää itselleni voivani rakastua niin mieheen kuin naiseen. Näin myöhemmällä iällä olen tosin todennut, että ehkä biseksuaali-lokero on hieman rajoittava, koen kuitenkin myös muut sukupuolet ja sukupuolettomuuden kiinnostaviksi piirteiksi.
Itseinho on ollut aina läsnä elämässäni. Sairastan atopiaa, enkä mitenkään kevyenä versiona. Turpa ruvella, elämä edessä. Näytän talvella enemmän spitaaliselta kuin terveeltä ihmiseltä. Toinen merkittävä ulkoinen seikka, joka minua on ahdistunut aina, on painoni. Olin teini-ikäisenä normaalipainoinen ja pidin itseäni silloin todella oksettavana ja suurikokoisena. Nyttemmin olen noin 25 kiloa painavampi, ja pidän itseäni yllättäen oksettavana. Miten ihminen voi päästää itsensä tähän kuntoon?
Polyamoria on minulle aiheena aika uusi. Olin tiennyt termistä ja miettinytkin joskus, että olisiko minusta moiseen, mutta sellaista tilaisuutta ei ollut tullut vastaan, että olisin seurustellut polyamorisen ihmisen kanssa. Viime keväänä törmäsin kuitenkin baarissa todella somaan tyttöön, jonka olin tiennyt myös yhdeltä sivustolta aikaisemmin. Tutustuimme illan aikana ja suukottelimme paljon. Hän kertoi, että hänellä on kihlattu poikaystävä, mutta että kokee itsensä polyamoriseksi. En säikähtänyt, halusin tutustua tyttöön enemmän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)