Olen miettinyt, ja tuntenut, paljon kehovihaa ja itseinhoa viimeaikoina. Olen oppinut sanoittamaan mitä tunnen itseäni kohtaan, vihaa ja inhoa. Ainut asia, josta pidän itsessäni, on takkuni, mutta niissä taas on poliittiset ongelmansa. Ollako huono feministi ja takkupää vai hyvä feministi, takuton ja vielä vähemmän itsestään pitävä ihminen.
En ole puhunut ihmissuhteistani tai kumppaneistani täällä nimellä, mutta jospa keksin nyt kirjaimia, joilla heitä kutsua. Tämä on olennaista, kun kerron mitä olen alkanut tehdä tälle jatkuvalle inholle ja vihalle. R:n kanssa minulla on kohtalaisen uusi suhde, tai en tiedä onko se suhde, mutta jokin kuitenkin. Hän antaa minulle tehtäviä ja niitä minä kiltisti suoritan. Teen tehtäviä, jotka ahdistavat minua ja vievät aikaa mielekkäiltä osa-alueilta elämässäni, mutta teen niitä silti. Kuvittelen että niiden avulla ansaitsen jotain, kunhan teen niitä tarpeeksi kauan, tarpeeksi hyvin. On siis kyllä myös kivoja tehtäviä, joita suoritan, mutta myös sellaisia, jotka eivät ole minulle luontaisia ja joiden vuoksi minun täytyy ponnistella. Yksi tällainen on aamulenkki-tehtävä. Joka aamu, tai viikonloppuisin mihin tahansa aikaan, minun tulee käydä kävelemässä vähintään 5 kilometriä. Minun syömishäiriöaivoille tämä toimii erittäin hyvin, ikäänkuin oikeutan edes jonkinlaisen syömisen joka päivä. Ehkä kun olen tehnyt tarpeeksi kauan tätä ja kuihtunut tarpeeksi, niin ansaitsen jonkinlaista fyysistä läheisyyttä?
Kahden muun kumppanin kanssa olen vain ajautunut koko ajan kauemmaksi. Kaukosuhteessa ei voida näin poikkeustilanteessa nähdä kovinkaan paljoa ja sen ymmärrän kyllä, mutta koen ettei hän myöskään oikein ymmärrä miten pahoinvoiva olen juuri nyt ja miten voisi minua ehkä tukea. Toinen kumppani taas asuu kyllä lähellä, mutta suhteemme toimii täysin hänen ehdoillaan, niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin ja minähän nätisti tottelen, vaikka tiedän etten mitään enempää tietenkään tällaisena ansaitse.
Yksinäisyys musertaa minut. Ja niinhän sen kuuluukin tehdä, en ansaitse rakkautta ja läheisyyttä tällaisenä, en tietenkään. Laitoin foorumille kännissä deitti-ilmoituksen, eikä se tietenkään poikinut kuin yhden vastauksen ja sekin oli henkilöltä, joka ei ollut lukenut ilmoitusta kunnolla. Ei helvetti että olen idiootti. Mitä minä muka kuvittelin? Että tollaisella oksettavalla profiililla joku kiinnostuisi? Hyi saatana miten oksettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti