sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Olen oksettava!

Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.
Olen oksettava.

S:n kanssa tilanne polkee paikallaan, en pääse päävikojeni takia eteenpäin.

J ei ole vastannut kirjeeseeni, ehkä se on nyt sitten ohi.

R:n antamia tehtäviä teen joka päivä ja raportoin niistä hänelle sovitusti päivittäin. Niihin kuluu aikaa joka päivä vähintään tunti, yleensä kaksi tuntia. Niillä kuvittelen ansaitsevani hyväksyntää, huomiota, kosketusta ja rakkautta, mutta en taida ansaita niistä mitään. Toissa viikolla sain olla yksi hänen monista aveceistaan muutaman tunnin ajan, se oli mukavaa, ehkä olin ansainnut sen tehtävien suorituksella. Pari päivää sitten sain olla toinen hänen aveceistaan tupaantulijaisissa, sekin oli mukavaa. Eikä minua haittaa olla yksi monista, sehän on minulle ihan tavallista ja niin asian kuuluukin olla, mutta ehkä minun ei kuulu ansaita mitään muuta kuin tällaista huomiota. Uusia tehtäviä tietysti tippuu tasaiseen tahtiin ja minä niitä kiltisti suoritan. 

En jaksa tehdä mitään. Ehkä on siis hyvä että minulla on edes nuo tehtävät, jotka saan tehtyä. 

Yksinäisyys musertaa minut. Saispa edes kunnolla turpaan.

Olen oksettava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti