Mielenterveysongelmiini liittyy henkinen masokismi, jota harjoitan välillä hyvinkin itsetuhoisesti. Olen jotenkin elämäni aikana oppinut tulemaan riippuvaiseksi ilmeisesti henkisestä masokismista, ajaudun sen pariin erittäin usein ja helposti. Erinäiset s/m -leikit ovat mahdollistaneet tämän henkisen puolen itsetuhoisuuden kääntymään fyysiseksi, mutta turvallisilla tavoilla. Otan ajoittain osumaa minulle rakkailta henkilöiltä turvallisesti ja mieleni on taas kevyempi. Mielenterveysongelmiini liittyy myös jatkuva ylikelaaminen, aivot käy jatkuvasti ja sen vuoksi esimerkiksi nukun paljon, koska silloin pääni ei käy ainakaan tietoisesti koko ajan täysillä. Samoin sessioidessa on vain se hetki, enkä mieti muuta. Session jälkeen leijun usein tiedottomassa tilassa pitkään, joten myös se on suurta lepoa mielelleni.
En ole varma, onko omat bdsm-intressini osittain kehittyneet pitkittyneen henkisen hyväksikäytön vuoksi vai ovatko ne olleet minussa aina. Muistan tosin että ainakin joitain osia on ollut aina olemassa, mielestäni jo ennen mitään traumoja aiheuttaneita tapahtumia, mutta erityisesti henkinen masokismini on mitä luultavimmin osa mielen rikkoutuneisuutta, joka on tapahtunut lapsena ja teini-ikäisenä. Vaikka itseni henkistä satuttamista olen harrastanut erittäin pitkään, ehkä niin kauan kuin muistan, niin fyysistä itseni satuttamista minun ei ole oikeastaan tarvinut harrastaa ainakaan tunnistettavalla tavalla. Olen ihosairas ja pystyn satuttamaan itseäni erinomaisesti sairauteni varjolla. Haastavaa on toki myös erottaa vaurioiden aiheuttajia, mikä johtuu ihosairaudesta ja mikä pääviasta, ja kaiken kukkuraksi myös ihosairaus on osittain päävika. Esimerkiksi kun olen koko ikäni raastanut itseäni, en tiedä enää mikä johtuu sairauden aiheuttamista impulsseista ja mikä päänsisäistä impulsseista.
Toki myös lapsuuden tunnehäiriö vaikuttaa siihen, miten elämässäni käyttäydyn. Tunne-elämäni ei ole kehittynyt ollenkaan tavalliseen tapaan, joten on aivan ihanaa päästää irti vastuusta. Se on varmasti osa mikä ajaa minua alistumiseen, olla vihdoinkin se, joka ei ole vastuussa. Tämä ei siis tietenkään tarkoita sitä että lakkaisin kommunikoimasta tai etten kokisi minun tarvitsevan kantaa minkäänlaista vastuuta, mutta luulen että tämän lukevat yksilöt kyllä ymmärtävät mitä tässä tarkoitan. Ja jos eivät ymmärrä, toivon että kysyvät tarkennusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti